Koska elämässä on mielenkiintoista kokeilla uusia asioita, siksi täällä. Toivon antavani ajattelemisen aihetta, haluan jakaa tietoa ja kulkea matkassa mukana, kuka tänne sitten eksyykin. Elämä on murroskohdassa:
"Miksi naiset täytyy aina ensin jollakin tavoin hylätä ennen kuin he saavat omasta elämästään kiiinni?" Erica Jong
Tänne tulen laittamaan pätkiä kirjoista, tunnelmista, huomioista.
Etsin merkityksiä, uusia tuulahduksia ja inspiraatiota. Aivoille virikkeitä.
On tarve jakaa, tulla kuulluksi, ymmärtää.
Paljon tuntuu Blogistaniassa olevan päiväkirjatyyppistä omien tuntojen pohdintaa. Nyt kun tässä kirjoitan niin ihmettelen, käykö omista asioista kirjoittaminen tuosta noin vaan joiltakin? Nyt muistankin joidenkin maininneen, että epäilevät tuttujen tunnistavan ja siksi omaa tekstiä sensuroidaan. En tiedä kuinka henkilökohtaisesti tulen kirjoittamaan, mutta ainakin lähikuukausina tapahtuu uusia asioita ja ne voivat herättää halun jakaa ja tuoda julki. Tai sitten yleisempi pohdinta riittää.
Tänään mielenkiintoisin nettijuttu oli eräällä keskustelupalstalla esiintuotu naistyypittely eli joku oli omiin havaintoihinsa pohjautuen kirjoittanut listaa 30-40-vuotiaista netissä pyörivistä naisista. Tuntu olevan sydänverellä todettua ja varmasti hyvin pitkälle totta. Tuli tunne, että joskus kaikenlainen pariutuminen on työn ja tuskan takana, ja monesti aattelee miksi nähdä vaivaa. Itselleni tuli nostalgia johonkin 50-luvulle, kun elämä oli niin iloista sodan jälkeisessä tilassa ja kaikenlaisesta pulasta huolimatta odoteltiin suurin odotuksin tulevaa ja nuoret aikuiset kävivät tansseissa, mistä varmaan kumppaneita myös löydettiin. Silloin ei vaan pitäny pohtia semmottia ku esim. "sopiiko toi Esko nyt varmasti mun sisustukseen".
En ole itse vielä netistä niin sanotusti seuraa etsinyt, mutta en ole tehnyt montaa muutakaan asiaa. Olisi kyllä jännittävää tutustua ihmiseen ensin näin kirjoitellen ja sitten, jos siltä tuntuu järjestää tapaaminen myös ihan oikeassa maailmassa. Eihän kukaan kotiovelle eksy huvikseen pimputteleen ovikelloa.
Muutenkin tuosta kumppanin tai ihmissuhteen luomisesta, niin itsestä tuntuu, että koska oma elämä ei ole mennyt kaikkien perinteiden ja normikuvioiden mukaan niin on jotenkin vaikea tietää mitä kertoisi itsestään ja missä vaiheessa. Ehkä se sitten taas kertoo siitä, kuinka sujut on menneisyytensä ja omien kokemustensa kanssaa. Olen ymmärtänyt viime vuosina, että tärkeintä tuntuu olevan se miten uskottavasti ja luontevasti kerrot tarinasi ja millä tavalla siihen itse suhtaudut, ei niinkään se mitä se elämä itsessään on pitänyt sisällään. Tuntuu tietyllä tavalla hassulta ,että laittaisi oman deitti-ilmoituksensa sellasten keskelle missä kilvan kehutaan tai ihan vaan määritellään omia, suotavia piirteitä.
Niin mitä haluaisin sanoa, mitä haluaisin tuoda esiin itsestäni, siinä kysymys. Ehkä lähtisin liikkeelle toiminnasta. Kertoisin mitä haluaisin tehdä yhdessä, ehkäpä sitä kautta löytyisi yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ja se tekeminen juuri nyt erityisesti kiinnostaisi, ei niinkään puhuminen, vaikka juuri sitähän me kaikki naiset jollakin tavalla peräänkuulutetaan. Toisaalta voisin mainita lempikirjailijoita, mutta en ole vielä koskaan tavannut saatikka ollut sillä tavalla kiinnostunut miehestä, joka lukisi samantyylistä kirjallisuutta kuin minäkin. No toisaalta minähän luen mitä milloinkin. Mutta jos lemppareista puhutaan niin se olis kyllä hätkähdyttävää, että joku pitäisi samoista kirjoista.
No nyt tuli menoa, jatkuu seuraavalla kerralla.
"Maailmassa on se vika, että kun me ihmiset emme ymmärrä, olemme niin vuorenvarmoja kaikesta -ja sitten kun olemme viisaita, olemme täynnä epäilystä"
Näinkö on?
"Miksi naiset täytyy aina ensin jollakin tavoin hylätä ennen kuin he saavat omasta elämästään kiiinni?" Erica Jong
Tänne tulen laittamaan pätkiä kirjoista, tunnelmista, huomioista.
Etsin merkityksiä, uusia tuulahduksia ja inspiraatiota. Aivoille virikkeitä.
On tarve jakaa, tulla kuulluksi, ymmärtää.
Paljon tuntuu Blogistaniassa olevan päiväkirjatyyppistä omien tuntojen pohdintaa. Nyt kun tässä kirjoitan niin ihmettelen, käykö omista asioista kirjoittaminen tuosta noin vaan joiltakin? Nyt muistankin joidenkin maininneen, että epäilevät tuttujen tunnistavan ja siksi omaa tekstiä sensuroidaan. En tiedä kuinka henkilökohtaisesti tulen kirjoittamaan, mutta ainakin lähikuukausina tapahtuu uusia asioita ja ne voivat herättää halun jakaa ja tuoda julki. Tai sitten yleisempi pohdinta riittää.
Tänään mielenkiintoisin nettijuttu oli eräällä keskustelupalstalla esiintuotu naistyypittely eli joku oli omiin havaintoihinsa pohjautuen kirjoittanut listaa 30-40-vuotiaista netissä pyörivistä naisista. Tuntu olevan sydänverellä todettua ja varmasti hyvin pitkälle totta. Tuli tunne, että joskus kaikenlainen pariutuminen on työn ja tuskan takana, ja monesti aattelee miksi nähdä vaivaa. Itselleni tuli nostalgia johonkin 50-luvulle, kun elämä oli niin iloista sodan jälkeisessä tilassa ja kaikenlaisesta pulasta huolimatta odoteltiin suurin odotuksin tulevaa ja nuoret aikuiset kävivät tansseissa, mistä varmaan kumppaneita myös löydettiin. Silloin ei vaan pitäny pohtia semmottia ku esim. "sopiiko toi Esko nyt varmasti mun sisustukseen".
En ole itse vielä netistä niin sanotusti seuraa etsinyt, mutta en ole tehnyt montaa muutakaan asiaa. Olisi kyllä jännittävää tutustua ihmiseen ensin näin kirjoitellen ja sitten, jos siltä tuntuu järjestää tapaaminen myös ihan oikeassa maailmassa. Eihän kukaan kotiovelle eksy huvikseen pimputteleen ovikelloa.
Muutenkin tuosta kumppanin tai ihmissuhteen luomisesta, niin itsestä tuntuu, että koska oma elämä ei ole mennyt kaikkien perinteiden ja normikuvioiden mukaan niin on jotenkin vaikea tietää mitä kertoisi itsestään ja missä vaiheessa. Ehkä se sitten taas kertoo siitä, kuinka sujut on menneisyytensä ja omien kokemustensa kanssaa. Olen ymmärtänyt viime vuosina, että tärkeintä tuntuu olevan se miten uskottavasti ja luontevasti kerrot tarinasi ja millä tavalla siihen itse suhtaudut, ei niinkään se mitä se elämä itsessään on pitänyt sisällään. Tuntuu tietyllä tavalla hassulta ,että laittaisi oman deitti-ilmoituksensa sellasten keskelle missä kilvan kehutaan tai ihan vaan määritellään omia, suotavia piirteitä.
Niin mitä haluaisin sanoa, mitä haluaisin tuoda esiin itsestäni, siinä kysymys. Ehkä lähtisin liikkeelle toiminnasta. Kertoisin mitä haluaisin tehdä yhdessä, ehkäpä sitä kautta löytyisi yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ja se tekeminen juuri nyt erityisesti kiinnostaisi, ei niinkään puhuminen, vaikka juuri sitähän me kaikki naiset jollakin tavalla peräänkuulutetaan. Toisaalta voisin mainita lempikirjailijoita, mutta en ole vielä koskaan tavannut saatikka ollut sillä tavalla kiinnostunut miehestä, joka lukisi samantyylistä kirjallisuutta kuin minäkin. No toisaalta minähän luen mitä milloinkin. Mutta jos lemppareista puhutaan niin se olis kyllä hätkähdyttävää, että joku pitäisi samoista kirjoista.
No nyt tuli menoa, jatkuu seuraavalla kerralla.
"Maailmassa on se vika, että kun me ihmiset emme ymmärrä, olemme niin vuorenvarmoja kaikesta -ja sitten kun olemme viisaita, olemme täynnä epäilystä"
Näinkö on?
